Raitistuin vasta, kun humalaisen riidan päätteeksi löin naisystävääni. Vuosia välttelin addiktioni myöntämistä, mutta naiskonstaapelin puhuttelun jälkeen olin lopulta valmis astumaan AA:n kynnyksen yli. Pikkupojasta asti olin kuullut pelottavan kutsumukseni, jollaisena nyt näyttäydyn Sinullekin. Jokainen päättää mielipiteensä, mikä tekee näkyväksi tulemisesta pelottavaa.
Olen näkyvä rakennusalan asiantuntija, viiden ihmisyyden tason terapeutti ja opettaja. Olen hiljaisuuden rikkoja ja alastomien kysymysten lähde. Olen tänäänkin menneisyyden kehityskohtani ja kanssakulkijat päättävät mihin kohtaan tarinaani he kiinnittyvät. Olemme enemmän kuin uskallamme näyttää, koska henkinen alastomuus pelottaa tässä pinnallisessa maailmassa.
Jokaisella on oma ainutkertainen paikka ihmiskunnan kehityksessä. Se ei välttämättä ole sukumme jatkoa tai koulutusjärjestelmämme tavoite, mutta se on sielussamme ja elämämme tavoite ja rikkaus. Selviytymisemme perustuu ympäristömme sääntöihin mukautumiseen. Katsomme mallia toisista ihmisistä ja haemme sellaista hyväksyntää, joka ympäristöllemme kelpaa. Ainutkertaisuutemme tekee meistä yksinäisiä, ellemme kasva näkyväksi omana herkkänä itsenämme.
Minullekin kasvoi vahva ego koulu- ja urheilumenestyksen myötä. Armeijassakin olin yksi parhaita ja kasvoin sissijohtajana omaan potentiaaliini. Lasten myötä oma riittämättömyys kohtasi rajansa ja pääsin monivuotiselle terapiapolulle. Lapsuuteni maatilalla oli tehnyt minusta suorittajan, joka ei suorittamiseltaan enää tiennyt kuka on. Minuakin ovat viisaat ihmiset auttaneet ja auttavat, jotta voisin oman läsnäolon energiani tarjota kaikkien hyödyksi.
Erillisyys syntyy oman kehitystarpeen kieltämisestä. Vastustamme omaa keskeneräisyyttämme, koska kasvu ihmisenä on uuvuttavan vaikeaa. Vastustamme nöyryyttä ja työtä, jota omien kehityskohtien kohtaaminen vaatii. Tunnereaktiomme on oma kehityskohtamme, koska pyyteetön Rakkaus reagoisi toisin. Huudamme omaa totuuttamme, ettemme paljastuisi sinä hauraan keskeneräisenä lapsena, joka sisällämme turvaa ja Rakkautta tarvitsee. Olisiko maailma erilainen, jos tulisimme nähdyksi sielun ja egon rakenteiden kautta?
Onko kaiken pätemisen takana paljastumisen pelko? En ole vielä tavannut suorittavaa ihmistä, joka tekisi sitä puhtaasta sielullisesta Rakkaudesta. Egon riittämättömyyden tunne ajaa ihmisiä uupumukseen. Kuinka meidän käy, jos lopetamme pätemisen ja suorittamisen – lakkaammeko olemasta? Tätä pohdin, kun luen juttuja superihmisistä – väkisinkin mietin, mitä he pakenevat? Olen kirjoittanut tätä blogia lounasravintolassa, sateisella kuntosalin parkkipaikalla, työpäivän kiireessä ja hiljaisena viikonloppuaamuna. Pakenenko edelleen lapsuuteni riittämättömyyttä jatkuvaan tekemiseen, joka väsyttää minutkin hetkittäin uupumisen partaalle?
Oma potentiaali on sävyineen ainutkertainen. Olemme täällä toisiamme varten ja jokainen on opettaja toiselle. Olen Rakkaudessani väsynyt ja kesken, jotta muut olisivat parempia. Olen tehnyt virheeni, kasvanut niitä kohti ja tullut näin keskeneräisenä näkyväksi. Olen esimerkki, jollaista itse kaipaan – olen sitä mitä opetan. Ketään emme voi pelastaa, mutta kaikkien sielua voimme Rakastaa. Voin olla Sinullekin Rakkauden peili ja kansakulkija oman syvyyden äärelle. Voin olla pysäyttäjä tai matkaan saattaja – kuten haluat. Olen riittävän hyvä näin, jotta Rakkaus näkyisi tässä insinöörien luvatussa maassa.
Kaikkea hyvää ja Rakkautta matkallesi.
Kimmo Anttonen
