Viimeinen seikkailuni ennen raitistumistani suuntautui Pohjois-Vietnamiin. Blogissani palaan ikimuistoisen reissun lähtöpäivän tunnelmiin.

Ihmiselämä on kärsimystä. Hyväksymme kärsimyksen aina uudelleen syntymässämme. Kärsimys on myös elämämme tarkoitus. Kärsimyksen kautta kasvamme kirkkaampaan sielun eli Rakkauden...

Puolisoiden on osattava kertoa oma puolikkaansa kehitystarpeesta. Mitä minä voisin tehdä paremmin ja sitten vasta muut? Rakkaudellinen parisuhde jatkuu yhtä...

Kuinka pääsemme lähemmäs sieluamme ja kuinka olemme hyviä ihmisyydessämme, jotta voimme sielumme Rakkaudella rakentaa hyvinvoivaa ihmiskuntaa?

Rakkaus syntyy maailmaan jokaisen lapsen mukana. Lastemme jatkumona luomme tulevaisuudesta rauhan ja Rakkauden ajan.

Vuodet vaihtuvat ja ihmiskunta viisastuu. Mennyt vuosi tarjosi paljon uutta ja uusi alkanut vuosi on jälleen mahdollisuus Rakkauden kasvuun.

Lasteni tekemä lumiukko näyttää jotenkin tutulta. Etten vain olisi kasvattajana syyllistynyt synkistelyyn? Kirjoitan vaikeuksien kautta Rakkauteen.

Pimeyden laskeutuessa luontoon yritän avautua kestävämpään kirkkauteen. Hiljennyn kohtaamaan egoni ja vahvistumaan Rakkauden kutsussa.

Kirkas syysviikonloppu sai pohtimaan kasvattavaa kipua. Elämän aaltoiluun kuuluu kipu kuin vuodenajat luontoon. Kivun jälkeen aukeaa kaunis elämä.