Jokainen meistä tarvitsee Rakkautta

Vietin kesäisen viikonlopun Kuusamossa Teemu Syrjälän Miesten viikonlopussa. Menin sinne johdatettuna, kun aikataulu järjestyi kuin tilauksesta. Sain Teemulta vain päivämäärät ja varusteluettelon, ja aavistin töitteni takia saapuvani myöhässä. Matkustin kuitenkin rauhassa, koska aistin kiireettömyyden ja tiesin riittäväni rosoisena omana itsenäni. Minulla oli kehossani tunne jonkin tärkeän kohtaamisesta, mutta silti viikonlopun voima yllätti.

Teemu otti avosylin vastaan, vaikka olikin ihmetellyt outoa parkkeeraamistani syrjäisen kinttupolun varteen. En olisi tässä ilman oman polkuni valintoja ja jälleen kuljin vain kutsua todeksi. Aurinkoinen ja lämmin keli teki mökkirannasta paratiisin. Teemun isän rakentama vaikuttava kokonaisuus sijaitsi kauniin Kuusamolaisjärven pohjukassa, juuri siellä minne todellinen sielullinen rauha voi laskeutua. 

Miesjoukon kohtaaminen tuntui koko kehossani. Istuin energisoivaan nuotiopiiriin ja uskalsin olla oma vajavainen itseni. Rakkaus oli läsnä miesten viisaissa sanoissa. Jaoimme itseämme syvän rehellisesti ja jäimme viimeisenä iltana nuotion ympärille keskustelemaan myös seksuaalihistoriastamme. Siinäkin hetkessä auringon laskiessa tyynen järven taa oli läsnä miehinen rehellisyys ja aitous pyhimmillään.

Kuusamo oli itikoineen juurruttavasti läsnä. Muurahaiset tekivät työtään kaikkialla. Pystyttäessäni telttaani mökin viereiselle mäelle huomasin muurahaisten polun risteävän majani kanssa. Siirsin luontoyksiötäni sen verran, että ystäväni pääsivät kulkemaan esteettä. Aamuisin heräsin sinirinnan taiturimaiseen lauluun. Ei meitä ole karkotettu paratiisista, me elämme paratiisissa, jos vain pysähtyisimme kiireiltämme suurimman lahjan ääreen.

Maaäidin juureva voima auttoi meitä pysähtymään. Jokaisella oli oma tärkeä paikkansa ja olimme itsellemme ja toisillemme läsnä. Teemun tiimin Anttonilla, Joonaksella ja Janilla oli myös tärkeä paikkansa meidän yhteisessä kasvussa. Eniten kaikista oli läsnä mökin isäntä. Teemusta saattaa saada kuvan itseään korostavana opettajana, mutta miesten viikonlopussa olimme vain me, jotka keräännyimme Teemun läsnäolon ympärille. Ja läsnäoloa me kaikki vahvistimme kiireettömässä, sallivassa ja kuulevassa viisaudessa.

Tänä vuonna liian moni ihminen on voinut huonosti. Olemme kadottaneet itsemme erillisyyden ja hektisyyden yhdistelmään, joka on tuhoisaa luonnollisille tarpeillemme. Me olemme osa luontoa, mutta kuljemme yhä syvemmälle pölyisiin kaupunkeihin tuijottamaan välkkyviä ruutuja. Viikonloppuna me painimme tuulisella mäellä, möyrimme silmät kiinni pitkin kuusamolaisia metsiä, hengittelimme syvään maatessamme laiturilla ja istuimme nuotiolla kuunnellen toisiamme. Sunnuntaina olimme kuin uudesti syntyneitä, hengitimme läsnäoloa ja olimme totta.

Mene luontoon. Mene luontoon yhdessä toisten kanssa. Jätä kännykät pois matkasta. Iso osa viikonloppua oli, ettei netti toiminut. Olimme läsnä ilman loputtomaan somevirtaan kietoutuvaa egoa ja näin sielumme pääsi ääneen. Löysimme yhteyden sisäiseen lapseemme ja kuulimme syvät tarpeemme. Tarvitsemme luontoa ja kiireettömyyttä ja tarvitsemme toistemme läsnäoloa ja kuuntelua. Viimeisenä tehtävänämme oli kirjoittaa mitä tulevalta elämältä haluaa/tarvitsee ja miksi ja miten sitä aikoo saada/toteuttaa?

Mitä Sinä vastaisit? Kiitos Teemu ja Veljet!

Minä haluan ja tarvitsen Rakkautta,

jotta voin jakaa sitä tähän maailmaan,

yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Kerro muillekin

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on email

Muita blogikirjoituksiani

Rakkauden kasvukipu

Kirkas syysviikonloppu sai pohtimaan kasvattavaa kipua. Elämän aaltoiluun kuuluu kipu kuin vuodenajat luontoon. Kivun jälkeen aukeaa kaunis elämä.

Lue kirjoitus