Kolmas kerta laittaa sitkeimmänkin uskomaan. Minun on todellakin kohdattava Rakkauteni yksin, kasvettava Rakkauteen yksinäisyydessä ja vahvistuttava Rakkauden kutsumuksessani. Vuonna 2019 kävin kolmannen kerran Rakkauden pääkaupungissa yksin.
Ensimmäinen kerta oli tammikuisen kylmäävä kokemus olla yksin häämatkalla. Olin pienestä asti halunnut nähdä Eiffeltornin, Riemukaaren ja puistot. Olin haaveillut kulttuurielämyksien jälkeisistä romanttisista illallisista, mutta matkustinkin yksin kaksoisliekkisuhteeni purkauduttua juuri ennen häitä. Egomme olivat liian vahvat elämään yhdessä ja olin henkisesti raunioina. Matka oli sisintä kouraiseva kokemus, jota turrutin nauttimalla liikaa viiniä. Kuljin metrolla ihmisiä tarkkaillen ja kiertelin pakolliset turistinähtävyydet. Opettelin, mutta kipuilin yksin matkustamista ja pidin lapsiin paljon yhteyttä. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani yksin.
Toinen kerta oli kaksi vuotta myöhemmin. Laskeuduin jälleen yksin tutulle lentokentälle ja sain eroviestin ensimmäiseksi kännykkääni. Laastarisuhteeni purkautui ja Pariisissa satoi. Oli maaliskuu. Purin pyöräni matkalaukusta, vaihdoin ajovaatteet lentokentän vessassa ja lähdin kuraisille teille ajamaan. Mieli oli harmaana kuten paksu pilvipeite päälläni, ja Pariisin teillä oli todella vaikea suunnistaa. Kaaduin ja hajotin pyöräni. Vaivoin pääsin jatkamaan ja kunnes rengas puhkesi. Elämäni tuskaisimpia päiviä, jonka päätin yksinäiseen humalaan hotellihuoneessani. Olin onneton.
Ajelin Pariisin ympäristössä kolme päivää ja keli ja mielikin kirkastuivat. Polveni kipeytyi, enkä erityisemmin nauttinut tästäkään matkasta. Kävin kuitenkin omannäköisellä matkalla, joka opetti elämää. Olin toisella kerralla enemmän oman Rakkauteni äärellä. Jokainen matka vie elämässä eteenpäin. Pettymyksen, surun ja luopumisen matkat tarjoavat mahdollisuuden vahvistaa Rakkauttaan egoaan karsimalla. Kun pyöräilin takaisin lentokentälle, sain kutsun päiväkahveille. Harrastimme vielä muutaman kuukauden on-off-suhdetta villillä seksikuorrutuksella, mutta erosimme seuraavana juhannuksena.
Vuonna 2019 Pariisin puiden tiputtaessa lehtiään jouduin kolmannen kerran toteamaan, etteivät Rakkaudelliset parisuhteeni kestä Pariisin kutsua. Erosin toisesta kaksoisliekkisuhteen tyylisestä suhteestani ja lensin jälleen tyhjä paikka vierelläni. Ja tottakai lentoemäntä kävi ääneen ihmettelemässä varaukseni puuttuvaa puolikasta. Deja vous – olin nähnyt tuon hetken ennenkin.
Rakkauden kaupungista tuli erojeni näyttämö – elämän arvaamattomuuden alleviivaustussi. Tuo kirkas alleviivaus kertoi, etten voisi rakentaa tietäni Rakkauden valotyöläiseksi toisen kanssa, vaan minun oli tehtävä matkani yksin. Raitistuin jo ennen viimeistä eroani ja olin onnellisempi kuin koskaan Pariisissa. Tein sopivasti töitä liikuin kehoni kirkastukseksi. Kiersin vähemmän nähtävyyksiä ja nukuin pitkiä yöunia. Värikkäiden lehtien kahistessa askelissani kuljin jo vahvasti näitä sanoja kohti.
Itsensä hyväksyvän Rakastamisen taito vaatii ihmisyyden kerrostumien aukaisua sielun kirkkauden päältä. Tuo avautuminen on vaikeaa omia kehityskohtiaan kohti kulkemista. Kohti kulkeminen on ehdottoman rehellisyyden vahvistamista. Syy tuskaamme on odotuksissa elämän helppoudesta. Pettyä odotuksiinsa yhä uudestaan ja kipuillen kulkea kohti.
Minun oli askel askeleelta päästettävä irti egoni ruokkimasta ihmisyyden tuskasta. Minun oli opittava Rakastamaan Pariisin kumisevaa yksinäisyyttä. Hiljaisuudesta käsin me kaikki kuulemme todellisen Rakkauden. Hiljaisuudesta käsin kirjoitan sanani, joilla maailmasta tulee parempi paikka. Rakkauden sanani ovat kaikille Rakkauden olennoille.
Kaksoisliekkiään kaipaavalle Pariisi on oikea paikka potea yksinäisyyttä. Loppumattomat kujat vaihtuvine tuoksuineen. Rakkaudestaan liimaantuneet pariskunnat Seinen varrella, kahvilat ja ravintolat kuin Rakkautta varten. Kolmannella kerralla aloin uskoa, että yksinisyydestäni voin muovata kauniin tulevaisuuden, kuin Pariisin marmoripalatsien samettista aurinkoa hohtava kauneus. Tuohon kaupunkiin kietoutuu kasvutarinani kaksoisliekkisuhteeseen valmiimmaksi Rakkauden rakennusinsinööriksi. Aiemmin olin liian kesken eroissani ja riippuvuudessani egoon ja alkoholiin. Nyt olen vapaampi Rakastamaan rajatta.
Kasvu nöyryyteen jatkuu, eikä tämäkään polkuni osa tule olemaan helppo. Totuus on aluksi kipeä, mutta lopulta kaunis. Jokainen kivi matkan varrella tuo mukanaan viisautta, jonka avulla voi tyhjentää mieltään kuuntelulle. Viimeisen matkani jälkeen olen löytänyt oikeat ihmiset auttamaan kutsumukseni toteuttamisessa. Yhdessä jakaen elämään syntyy näkymätön myötätuuli, jolla jatkuva kasvu on helpompi kohdata.
Antaa Rakkaudelle mahdollisuus, vaikka yksin Pariisissa. Vasta kun olet auki, loistat Rakkautta. Siten vertaisesi löytää luoksesi.
Muistaa, että meillä on kaikki kyky Rakkauteen. Minä ja Pariisi, Sinä ja elämän rikastuttama ympäristösi juuri nyt. Rakkaus on tässä kauniimpana ja vahvempana kuin koskaan.
Kauneus askeltesi alla
päästää irti menneestä.
Pysähtyä pakenemisen sijaan,
hymyillä välkkyvä ajatus
kirkkaammasta huomisesta.
Luottamuksen tähdet
tammenterhojen putoillessa,
pulujen käännellessä syksyn värejä.
Nousevan auringon kujan
puut ohitsesi aallon lailla Seinen.
Tuskasta puhtaampi katu kulkea,
askeltaa syksyn lehtien
jo mentyä
Rakkauteen.
