Median ja tilastojen valossa pahoinvointimme lisääntyy, ja isossa kuvassa näin varmasti onkin. Jokainen meistä tarvitsee apua ja tukea ja autettuna autamme toisiamme. Tarvitsemme toimivan yhteiskunnan, joka muodostuu toimivista ihmisistä. Katson yhteiskuntaa laajasti vaikuttajana ja terapeuttina ja olen minäkin huolissani, mutten Rakkaudeton.
Miun silmiin pyrimme epätoivoisesti helpompaan ja huolettomaampaan ja materiaalisesti runsaampaan elämään samaan aikaan, kun pahoinvointimme lisääntyy. Miusta egollemme on kovin vaikeaa myöntää, ettei helppous ole elämän tarkoitus, vaan työläs ja hankalaltakin tuntuva kehittyminen on. Ei onnellisuus kehitä, koska onnellisuus on palkinto viiden ihmisyyden tasapainosta sielumme yhteyteen.
Pohdin, olemmeko valmiita työstämään kokonaisvaltaisesti viiden ihmisyyden tason tasapainoamme? Miusta myö ei katsota ihmisyyttä kokonaisuutena, kun haluamme pillerin pahoinvointiimme tai vain keskustelemalla terapeutin kanssa luulemme parantuvamme. Olemmeko sairastuneet onnellisuuteen, koska olemme unohtaneet miksi ja miten olemme täällä kehoissamme?
Miusta arvomme ovat siis nurinkuriset suhteessa kehitykseen. Yhteiskuntamme yrittää helpottaa kaikin tavoin ihmisten elämää, vaikka työläs opiskelu kasvussa kompuroiden vie meitä kohti Rakkauden kasvua. Olemme luoneet illuusion helpon elämän autuudesta ja poliitikot kilvan ostavat äänemme illuusiota ruokkimalla. Miusta aikamme ongelmat ovat seurausta helpon elämän tavoittelusta, jossa yritämme luoda järjestelmää, joka opiskelisi, työskentelisi ja kävisi lenkillä puolestamme.
Fyysinen ja psyykkinen suorituskykymme laskevat samassa suhteessa. Osa illuusiotamme on älyllinen ylivalta tällä planeetalla, jonka uskomme vapauttavan meidät fyysisen kurimuksen tarpeesta. Yritämme unohtaa, että mielemme on kehomme jatke ja suorituskykymme on kokonaisuus viiden ihmisyyden tason virtauksesta. Väitöskirja ei vapauta hikoilun ja hengästymisen viikottaisesta tarpeesta.
Psyykkisen resilienssin lasku on suoraan verrannollinen fyysisen kuntomme laskuun. Yhtäläisyys on niin selkeä, että resilienssiä pitäisi lähteä kasvattamaan ensisijaisesti airobista suorituskykyä kasvattamalla. Mielenterveyden Pohjois-Karjala -projekti on metsässä lenkkeilyä sauvoin, pyörin ja ilman. Aikamme tietotulva haastaa aivojemme kapasiteetin ja tarvitsemme hikoiluttavaa aikaa kehossamme aivojemme palautumiseen.
Aikamme informaatiokehitys on aivojemme aineenvaihdunnalle liikaa. Aivomme ovat luotu tarkkailemaan luontoa ja käymään harvakseltaan vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Iso osa aivoistamme on luotu luomaan liikettä, jonka avulla olemme rakentaneet suojan ja tehneet fyysisen työn ravinnon eteen. Eivät aivomme tietenkään voi hyvin, jos yhtäkkiä vain istumme paikoillamme ja tuijotamme tietotulvaa. Yritämme syyttää maailman epävarmuutta, vaikka ympäristömme on helpompi ja turvallisempi kuin koskaan.
Raha tarjoaa suositun pakokeinon pahoinvoinnista. Rahalla saa hienoja tavaroita, jotka lopulta tekevät meidät entistä onnettomammiksi. Toiveemme toisten tekemästä työstä elämämme eteen on suorassa suhteessa pohjattomaan toiveeseemme rahasta ja sen tuomasta pikaonnesta. Kestävä onni alkaa, kun raha menettää merkityksensä. Kestävään hyvinvointiin tarvitsemme mahdollisimman vähän. Lopulta rahalla ei saa kestävää, mutta rahalla voi auttaa egojen uhreiksi joutuneita.
Olemme kaikki uhreja, jos niin haluamme uskoa. Jokaista meistä on kohdeltu kaltoin ja jokainen on joutunut pettymään toisiin ihmisiin. Miusta olisi tärkeää ymmärtää kaltoinkohtelunkin Rakkauden kasvumahdollisuudeksi. Vahvimmat meistä ovat saaneet kokea eniten elämän hankaluutta. Jokaisella meillä on mahdollisuus mennä kasvamaan aina maailman konfliktialueille asti, jossa ihmiselämä on hauraimmillaan. Siellä me hyvinvoinnin keskellä lämpöisissä lakanoissa nukkuvat näkisimme mitä on olla egojen uhri.
Niin kovasti haluaisin kannustaa haastavaan Rakkauden kasvuun sanoin ja teoin. Haluaisin kertoa itsekkyytemme seurauksista ja luopumisen tärkeydestä. Egomme voima on hämmästyttävä, ellemme ole tässä rauhan ja hyvinvoinnin tilassa valmiita tekemään omaa osaamme turvan ja kehityksen turvaamiseksi. Kuulen uutisissakin egon ilmaisemaa pelkoa ja piilotettua häpeää aikamme ilmiöiden taustalla. Miusta tämäkin aika ilmentää ihmisyyden kehitystasoa ja Rakkauteen kasvun vaikeutta egossamme ja egojen keskellä.
En ole unohtanut omaa osaani ja omasta ajasta luopumisen tärkeyttä. Monet yöt olen nukkunu Nato-sängyillä huonosti, kun kannan omaa osaani yhteiskunnan puolustukseen saakka. Suurenmoinen suunnitelma mielessäni olen kiitollisena osa jotain paljon suurempaa. Saan sen mistä luovun ja siksi olen valmis luopumaan kaikesta Rakkauden kasvun tähden. Luopuminen on kipeää, mutta kasvukipujen takaa löytyy sielullisen Rakkauden kasvua. Jatkuva opiskelu, työ kasvua kohti kulkien ja fyysinen ponnistelu synnyttävät miule tärkeän Rakkauden kasvukivun, jonka takana on Rakkaudellisempi huominen.
Elämän lahja on hengittää,
hetkien alati ihmettä
syksyn kuuraisia aamuja,
ja pilvistä siivilöityvää valon kaipausta.
Olen lähelläsi hiljaa,
katson Sinuun kysyen,
jotta kuulisin tarinasi taiteet,
näkisin myrskyjesi merkityksen,
ja ehkä ymmärtäisin,
kuinka Rakkaus kuiskii,
ihmeellisen elämän käänteissä.
