Kuurupiiloa

Ymmärrän omaa paikkaani toisten kannustajana ja esimerkin näyttäjänä. Minä olen, jotta muutkin uskaltaisivat tulla näkyväksi kokonaisina ihmisinä. Jokainen meistä on upean ainutkertainen ja löydämme paikkamme toistemme kannustamina ja auttamina. Kannustan ihmisiä lähelläni ja verkostoissani ja harrastuksissakin kannustan toisia. Blogikuva on Vuokatin yötriathlonista, jossa tärkein tehtäväni oli kannustaa lapsia ja aikuisia kisailijoita, eikä kilpailla toisia vastaan. Kiitos @vuokattisport upeasta tapahtumasta ja @makelaluukas upeista kuvista!

Jokainen meistä tarvitsee enemmän kannustusta kasvussaan. Piilotamme Rakkauden potentiaaliamme, koska emme tule nähdyksi, kuulluksi ja kannustetuksi Rakkaudella. Piiloudumme itseltämme kaikissa viidessä ihmisyyden tasossa. Henkisesti kiellämme näkymättömän olemassaolon tässä tieteen ja tietämisen ajassa tai kietoudumme egomme kanssa uskontojen dogmeihin, jotta välttäisimme kipeän kehitystarpeemme. Meillä on heikko yhteys vaeltavaan sieluumme ja oppaisiimme, jotka yrittävät meitä toisesta ulottuvuudesta auttaa. Kiitollisena kipuillen kasvan tässä elämässä kohti kaiken takana olevaa Rakkautta ja olen kaikille auttajilleni syvästi kiitollinen kaikesta näkymättömästä, mutta voimallisesta avusta. Luojaani kiitän elämän lahjasta kärsimyksineen.

Psyykkisesti vältämme hankalien tunteiden kohtaamista ja pakenemme mitä mielikuvituksellisemmin psyykkisiä kehityskohtiamme. Työnnämme kasvutarpeestamme muistuttavat ihmiset kauemmas ja välttelemme terapiaa viimeiseen asti. Toiset syyttävät lapsuuttaan kaikesta, vaikka koskaan ei ole liian myöhäistä saada psyykkisesti onnellista lapsuutta. Siirrämme lapsiimme omaa rajoittuneisuuttamme pyyteettömän Rakkautemme sijaan, emmekä hyvinvoinnin keskellä osaa kohdata elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Kaikella tapahtuneella on merkitys ja kaiken tarkoitus on kasvattaa meidät irti tunteidemme egon vallasta. Tänäänkin mietin mitä voin tehdä toisten hyväsi samalla kun pidän huolta psyykkeeni tasapainosta.

Sosiaalisesti haluamme vuorovaikuttaa samalla tavalla ajattelevien kanssa, vaikka ärsyttävän erilaisilla ihmisillä olisi meille eniten opetettavaa. Pyrin pysähtymään ihmisistä nousevan ärsytyksen ääreen ja kysyn: Mitä en itsessäni vielä hyväksy, mistä ärsytykseni kertoo? Yleisin vastaus lienee keskeneräisyys ja kapeakatseisuus, joita en itsessäni hyväksy tai edes näe. Sosiaalisesti kokemani yksinäisyys on oma kehityskohtani ja otan sen kannustuksena kasvaa entistä rohkeammin näkyväksi omana itsenäni. Ihminen on laumakäyttäytyjä ja seuraamme kuin huomaamatta valtavirtaa. Pahimmillaan ihmiset menevät Putinin tai Trumpin kaltaisten egojen taa piiloon ja joukko tekee sairaasta egosta äänekkään aina sotaan asti. Toistamme toistemme keskeneräisyyttä ja matkimme paremmaksi mieltämiämme. Miellytämme, vaikka sisäinen lapsemme haluaisikin tulla nähdyksi kauhtuneessa pyjamassa ja tukka sotkussa, ihan juuri heränneenä vailla syvällistä sanottavaa.

Fyysisesti olemme mukavuudenhalumme takana piilossa aktiivisemmalta hyvinvoinnilta. Hyvinvointi on luonut paradoksin lisääntyvästä pahoinvoinnista. Yltäkylläisen helppouden aikana kehomme rapistuvat ylipainon ja heikon fyysisen kunnon alla. Syömme lääkkeitä, koska haluamme helppoa ”hyvinvointia” jatkuvan kuntoilun ja ulkoilun sijaan. Toiset meistä taas piiloutuvat suorittamiseen, jota näen mm. triathlonkisoissa. Oma monipuolinen liikunta, ravinto, lepo ja päihteettömyys näkyvät tasapainoisessa kehossani, joka jaksaa vielä iloita urheilutapahtumien hengessä. Äärimmäinen urheilu on usein laastari lapsuudessa opittuun sisäiseen riittämättömyyteen. Pakenemme myös päihteisiin, joilla vaimennamme kasvumme tuskaa ja egomme riittämättömyyttä. Kehossamme kuvastuu egomme tarpeiden suhde sielumme viisauteen, eli paisumme tai riudumme egomme mukana.

Seksuaalisesti olemme ehkä eniten piilossa itseltämme. Harva meistä on työskennellyt seksuaalisen energiansa kanssa ja avannut seksuaalisuutensa loistoa koko potentiaaliin. Herkin ja henkilökohtaisin tasomme jää muiden kuurupiilojen varjoon ja olemme kuin häilyvä varjo siitä kauneudesta, jota seksuaalisuudessamme kannamme. Emme puhu tarpeeksi avoimesti seksistä kyetäksemme kasvamaan alati muuttuvan seksuaalisen väreilymme yhteyteen. Lasten syntymä suistaa useimmat parit vaiettuun seksikriisiin, jossa kehollinen lahjamme hukkuu muuttuneen kehon ja elämän virtaan. Näin ei tarvitsisi olla, jos keskustelisimme avoimemmin kaikesta, joka seksuaalisuuteemme ilmenemiseen ja muuttumiseen liittyy. Olen voimakkaan seksuaalisen energian hetero demi- ja sapioseksuaali, mutta olen elämässäni tuntenut vetovoimaa myös yhteen mieheen. Avarakatseinen poikani ehdotti erojeni jälkeen koittamaan suhdetta mieheen, mikä tuskin on vaihtoehtoni, koska kauniin naisen tuoksu on jumalaisinta mitä tiedän. Oma seksuaalisuutenikin kasvaa ja kehittyy ja avautuu koko ajan ja seksuaalineuvojan koulutus houkuttelee, koska minulle on luontaista puhua seksuaalisuudesta ja seksistä.

Haluamme piiloutua, koska elämä haastaa hankaluudella, monimutkaisuudella ja pettymyksillä. Muuttuisiko asenteemme, jos ymmärtäisimme kasvukivut, vastoinkäymiset ja epäonnistumiset elämän tarkoitukseksi Rakkauden polullamme? Eniten kipuilleet ihmiset ovat minun silmiini eniten auki Rakkauden läsnäololle ja heiltä me helpomman elämän eläneet voimme ottaa mallia ja tulla pikkuhiljaa pois piiloistamme.

Vanhempamme alkoivat laskemaan

ja me piilouduimme.

Jäimme tarkkailemaan suojasta

tätä humisevaa maailmaa,

ja kasvoimme aikuisiksi

vanhempiemme yhä laskiessa.

Näimme jonkun hypähtelevän vapaana

ja ärsyynnyimme piilossamme

tuota räikeätä kiitollisuutta kasvusta,

ja vapaan kevyitä askelia pelottavassa maailmassa.

Arvostelimme näkemättä oman piilomme vankilaa,

jonka näennäiseen turvaan olimme kasvaneet,

koska muutkin kyyristelivät kuiskien kanssamme.

Odotimme kaikki sitä opettajaa,

joka vapauttaisi kaikki pois piiloistaan,

ymmärtämättä hänen olevan sisällämme kaikkialla ympärillämme

sallien omat leikkimme kasvumme vaiheina varjoissakin,

ja Rakastaen meitä omalla polullamme.

Vielä tulisi se päivä, jolloin olisimme valmiita

ottamaan askeleemme Rakkauden valoon,

vaikka joku saattaisikin nähdä

ja joutuisimme seuraavaksi etsijäksi.

Kerro muillekin

Muita blogikirjoituksiani

Tunteeton ihmiskunta?

Tunteet ovat rikas osa ihmisyyttä vielä pitkään. Elämämme lahja ja kasvuhaaste annetaan samoissa tunteiden värisissä paketeissa. Mitä kohti tunteet meitä...

Lue kirjoitus
”Ehkäpä juuri nyt on oikea hetki ottaa seuraava askel Rakkauteen”

– Kimmo Anttonen