Hanoin rakennukset ovat kapeita ja korkeita. Pelkästään skoottereita on yhtä paljon kuin suomalaisia. Liikenne on kaoottista. Vasenta jalkaani pakottaa siihen eilen kadun ylityksessä osunut skootteri. Kaupunki kasvaa ja kehittyy, mutta savusumun läpi sitä on vaikea nähdä.
On sunnuntaiaamu ja on aika lähteä kotiin. Näimme pohjoisten vuorten kauneuden pengerrettyine riisipeltoineen. Ajoimme kevytmoottoripyörillä läpi Ha Giangin ja koimme vuoristoelämän leppeän sykkeen Yen Minhin pienessä kaupungissa. Ilma oli puhtaampaa ja teräväpiirteiset vihreät vuoret mykistivät kulkijan.
Sielunveljeni Joosen kanssa on helppo matkustaa. Vaatimaton on meille kaunista ja aitous on rikkautta. Olimme monesti paikallinen nähtävyys ja ihmiset jaksoivat naureskella Joosen vaikuttavalle pituudelle. Paluumatkalla aaltopellistä kyhätyn rakennelman isäntä vaati meitä istumaan samaan pöytään. Kohta ympärillämme oli iloisen kiinnostuneita kylän miehiä, jotka kovasti yrittivät selittää meille asioita. Yhteisen kielen puutteesta huolimatta saimme ruokaa ja juomaa, eikä kukaan suostunut lopulta ottamaan maksua. Puheliain kaikista, kylä seppä, otti pöydälle jättämäni setelin ja tunki sen takaisin taskuuni.
Koimme aitoa vieraanvaraisuutta, jossa vieraalle annetaan parasta mitä on ilolla ja kiitollisuudella. Samalla opimme kulissien merkityksestä rahan yhteiskunnassa. Vaatimattomin peltihalli oli vieraanvaraisin. Eilinen lounaspaikkamme Hanoissa oli hienoin, mutta kallein. Silti saimme itse avata viinipullomme ja laskea oikean laskun loppusumman. Paikka oli ainut, joka lisäsi hintoihin 10%:n ”turistiveron.” Samaa sisältöä verhoillaan rahalla koreammaksi ja samalla liian usein unohdetaan sydän tekemisestä.
Hyvän ravintolan tunnistaa paikallisten läsnäolosta. Paikalliset syövät hyvän palvelun ja edullisten hintojen paikassa. Söimme usein kanakeittoa Pho Gata, ja joimme tuoreolutta ”bia hoita.” Etsimme välillä pitkäänkin paikallisten ravintolassa istuvaa porukkaa, emmekä heidän seurassaan pettyneet kertaakaan. Eilenkin lounaspaikkamme jälkeen valitsimme paikallisten pienet muovituolit ja tarjoilun, vaikka kadun toisella olisi ollut hienompi paikka, jossa turistit istuivat hienoissa tuoleissa.
Skoottereilla ajaessa näkee paljon. Olen viikon aikana tööttäillyt enemmän kuin koko elämäni aikana. Tööttiä käytetään täällä ilmoittamaan oman olemassaolon etenemisestä, kuten risteyksen lähestymisestä ja ohittamisesta. Liikennekurin puuttuessa jokainen liikkuu parhaaksi katsomallaan nopeudella ja isot autot liikkuvat yleensä nopeiten. Jalkani ovat mustelmilla yhdestä kaatumisesta. Katsoin karttaa Tyuen Guangin ruuhkaisella kadulla ajaessani, kun skootteri kääntyi eteeni ja väistin väärään suuntaan. Kaikessa kaoottisuudessaan liikenne virtaa sujuvasti ja näimme viikon aikana vain yhden muun kaatumisen.
Edellisellä kerralla minulle jäi Vietnamista sotkuinen kuva, mutta maan pohjoisosa on siistiä ja kaunista. Paikalliset ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ja palvelualttiita. Länsimaalaisiin suhtaudutaan positiivisesti ja lapset vilkuttavat iloisesti. Rohkeimmat lapsista heittivät ylävitoset kanssamme. Vietnamilaiset ovat iloisia, rauhallisia ja työteliäitä. Suomalaisena koen heihin paljon yhteistä.
On äitienpäivä 2019. Täällä näkee naisten tekevän peltotöitä ja hoitavan lapsia. Vietnam on vahvojen naisten maa, kuten Suomikin. Buddhalaisuus tuo elämään ymmärryksen universaaleista ulottuvuuksista. Sielu ei koskaan kuole ja tavoittelemme elämän työllämme sielullisen jatkumomme kehitystä. Kuolema ei niin pelota uskonnoissa, joissa on läsnä ymmärrys sielumme vaelluksesta. Suurenmoinen suunnitelma vastaa hyvään hyvällä. Upea Maaäitimme kaipaa tänään huomiomme kaikkien äitien tavoin. Minulla on ollut onni saada molemmat hyvät äidit ja muutkin vahvat naiset ovat minua kasvattaneet. Kaikille elämäni naisille olen tänään ja aina kiitollinen, kiitos.
Tulimme lentokentälle ja törmäsimme rahan maailmaan. Kaikki on jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Raha on suhteetonta ja sen todellinen valta ohutta kuin setelin paperi. Vietnamissa näkee, kuinka vähän ihminen tarvitsee onneen. Elämä on työtä ja työ on osa elämää. Perheet asuvat hotelliensa yhteydessä. Omassa kodissa pidetään ravintolaa ja ruokaa myydään teiden varsilla. Kaikki osallistuvat elämän ihmeen ylläpitoon.
Jeesus ei ollut kristitty, Muhammed ei ollut muslimi – Rakkaus oli heidän uskontonsa. Molempien piti Rakkauden sanomastaan huolimatta hyväksyä ihmiskunnan kehittymättömyys. He ymmärsivät, että ihmiskunnalla kestää monien sukupolvien aaltoileva meri sisäistää heidän opetuksensa. Maailman avautumisessa ja sivistymisessä on avain rauhaan. Sivistys lisää tasa-arvoa ja sivistyksellä rakennetaan ihmiskunnan tulevaisuus. Vietnamiinkin olisi aikoinaan kannattanut kylvää sivistystä pommien sijaan. Niin kannattaisi tehdä edelleen kaikkialla.
Vielä on matkaa, jotta Rakkauden lähettiläät ohjaisivat Rakkaudelle avautunutta kansaa. Rakkauden sanoma on käännetty ihmisiä kahlitseviksi uskonnoiksi. Valtaa ja rahaa janoavat egot hallitsevat Rakkauden lähettiläitä, mutta joskus tämäkin muuttuu. Suurenmoinen suunnitelma vastaa hyvään hyvällä. Valta ja raha kääntyvät hyväksi vain, jos niillä tekee hyvää, rakentaa rauhaa, tasa-arvoa ja sivistystä. Todellinen valta kuuluu heille, jotka sitä vähiten haluavat, eli tietoisimmille Rakkauden viisaille.
Jokainen ihminen on yksilö. Jokainen on syntynyt omalle sielulliselle polulleen, ei vain sukunsa, valtion, tai uskonnon jatkeeksi. Sinäkin olet kaunis ja ainutkertainen riippumatta siitä missä asut. Kauneinta Sinussa on sielusi Rakkaus. Jokainen maa, meri ja aavikkokin kertoo meille ainutkertaisuuden määrittelemätöntä tarinaa. Vietnamille ja Jooselle kiitos upeasta reissusta. On upea palata äitiemme maahan juhlistamaan synnyttävää, kasvattavaa ja opastavaa pyhää feminiinistä energiaa.
Loppumattomat riisipeltosi,
tiheäkasvuiset vuorenrinteesi,
mutkittelevat jokesi hymyjen maaksi.
Ystävälliset kasvosi
matkamiehen kulkea ja levätä,
olla osa virtaavan elämän kulttuuria.
Turvassasi nähdä lähelle,
ikävöidä Rakkaitaan,
palata Äidin luo,
syli täynnä kokemuksen Rakkautta.
