Edellisessä blogissa kirjoitin kuinka Pariisissa on hyvä harjoitella Rakkauden odotuksissa pettymistä. Rakkaus on siellä läsnä ja rakastavaisten suudellessa kilpaa auringon kanssa muistaa pettymyksensä. Mutta aina meillä on ajasta ja paikasta riippumattoman pettymyksen hetkellä mahdollista kasvaa Rakkauden kipeäänkin läsnäoloon. Menetyksen hankalien tunteiden hyväksyntä antaa positiivisille tunteille mahdollisuuden virrata. Rintakehää puristavan tunnemyrskyn kourissa on tärkeintä muistaa tunteiden heikkous aikaa vastaa.
Aika voittaa hankalat tunteet, kun vain annamme tunteen olla, emmekä suorita sitä piiloon. Hankalaankaan tunteeseen ei kuole, vaikka sydänoireita saattaakin ilmetä. Niihin auttaa kevyt liikunta. Ihmisyyden tuskan hyväksymällä voi kasvaa kiitollisuuteen myös hankalien tunteiden keskellä. Viime syksynä Seinen virratessa ikkunani alla kyyneleet tulivat kylään ennen päiväunia. Juuri hiljaiset hetket ovat surun virtauksen aikaa. Ristin käteni ja kiitin Luojaani elämän lahjasta tunnemyrskyineen. Surun hyväksyntä kuljetti tunteen pois ja kohta huomasin jo sielullisen positiivisuuden pilkottavan.
Päiväunilta nousin kirjoittamaan Rakkauden kasvusta omalle polulleni. Pieneltä kirjoituspöydältäni lähetin tarjouspyynnöt Rakkauden rakennusinsinöörin kotisivuista ja pyysin Heidiä esikoiskirjani kansi- ja taittotyöhön. Hotellihuoneeni oli pieni ja vaatimaton. Edellinen asukas oli hauskuuttanut itseään sirottelemalla hiekkaa sänkyyn ja petaamalla sen kuin siivouksen jäljiltä. Siivoja oli mennyt halpaan ja minua odotti ensimmäisen yön hiekkayllätys. Suurkaupunki kohisi pienen ikkunani takana, mutta sielussani paistoi auringon pilkahdus. Jos Pariisi lasketaan Rakkaudeksi, niin sitten olin kaksin.
Tarvitsemme unelmaamme pettymyksille avoimen itsemme. Itse olemme pelkoinemme haastavin este unelmiemme tiellä. 320 metrinen Eiffeltorni on saman korkuinen, kuin televisiomasto synnyinkotini takametsässä. Olen kasvanut Pariisin Rakkauden kokoluokkaan. Pieni on kaunista ja suurikin on pieniä asioita isommassa järjestyksessä. On etuoikeus syntyä Suomeen.
Jokaisen polku on ainutkertainen, mutta jokaisen sielun suunta on Rakkaus. Ihmisyytemme kasvu on kivuliasta, mutta jokainen pettymys, viha ja suru ovat mahdollisuuksia kasvaa Rakkaudessa. Kyyneleet ja sisimmässä vääntävä tuska ovat erottamaton osa kasvussa Rakkauteen, joten nekin ovat lahja. Voit olla niistäkin kiitollinen, vaikket tiedäkään mihin ne Sinua valmistavat.
Vasta epäonnistuttuani voin olla varma onnistumisesta. Olen käsitellyt eroni Bruce Fisherin Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy -kirja oppaanani kahdessa eroseminaarissa ja psykoterapiassa. Menetykseni kohtaamalla olen yksin vahvistunut Rakkaudessa ja joku päivä voin jakaa lahjani puolikkaani kanssa. Se mitä etsimme on jo meissä.
Maailman hyvyys kasvaa ihmisten hyvyyden kasvaessa. Ihmisten hyvyys kasvaa ihmisten hyväksyessä kasvun vaikeudet osaksi ihmisyyttä. Hyvyys on läsnä arjen teoissa ihmisten kesken. Jokainen hymy on Rakkauden vahvistus maailmassa.
Jokaisen oma polku kuljetaan lähellä toisia. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä, mutta kaikkien ei ole yhtä helppo hyväksyä ihmisyyden kasvun haasteita. Tällainen epäkypsä ihmisyys näyttäytyy pahuutena edustaen vahvan egon valtaa ihmisessä. Jokaisen pahalta näyttävän ihmisen sisällä on rikkinäinen lapsi. Media näyttää meille epäkypsyytemme, jotta ymmärtäisimme kasvutarpeemme.
Mitä vahvempi tietoisuutemme sielustamme on, sitä enemmän meitä puhuttelee hyvyys. Kirjoitan Rakkauden sanomasta, jotta muistaisimme mihin olemme matkalla pahuudelta näyttävän egoilunkin keskellä. Arki on rikkautemme ja Rakkaudellinen rauha arjessa ajan lahjoista suurin.
Olemme Rakkautta, jota teoillamme vahvistamme. Rakkauden unelmat on annettu toteutettaviksi, aivan kuten elämä on annettu lahjaksi. Sinä olet maailmasi, eikä kukaan muu. Vain Sinä olet Sinun ainutkertaisella matkalla sielusi Rakkauteen. Mikä on suurin este Sinun unelmasi tiellä?
Matka vuorelle,
yksin,
omin voimin,
on raskas,
mutta mikset yrittäisi,
koska jokaisen mutkan takaa avautuu suuri tuntematon.
Ja jos väsyt,
takaisin voi aina palata,
mutta Rakkauden kasvua rikkaampana.
Asti s. 122
