Elämä on kärsimystä

Ihmiselämä on kärsimystä. Hyväksymme kärsimyksen aina uudelleen syntymässämme. Kärsimys on myös elämämme tarkoitus. Kärsimyksen kautta kasvamme kirkkaampaan sielun eli Rakkauden loistoon. Oikotietä onneen ei ole ja kulku Rakkauteen on ihmisenä kulkua hetkittäisessä kärsimyksessä. Ei ole sattumaa, että vahvimmat Rakkauden lähettiläät joutuvat kärsimään eniten, kuten Jeesus.

Henkiseltä tasolta elämä on kärsimystä, koska kaipaamme takaisin henkimaailman Rakkauteen. Tämä taivasikävä on sitä voimakkaampaa, mitä tietoisempia olemme. Kun avaudumme henkimaailman Rakkaudelle, myös taivasikävä voimistuu, koska muistamme mistä tulemme ja minne olemme menossa. Vastapainona henkimaailma auttaa meitä kestämään henkisen ihmisyyden tasomme kärsimyksen, kun vain pyydämme apua. Ilman nöyrää rukousta emme jaksa. Meidän tulee pyytää voimaa ja jaksamista ottaa vastaan elämämme kärsimys, joka ihmisyytemme taustalla kukkii. Vain kärsimyksen kautta kasvamme.

Voi tuntua ristiriitaiselta, että sielumme Jumalaisen Rakkauden ymmärrys lisää kärsimystämme. Mutta tuo ymmärrys ohjaa meitä voimakkaammin oman yksilöllisen elämänpolkumme äärelle. Huomaamme erilaisuutemme ja saatamme tuntea olomme yksinäiseksi. Tämä johtuu osittain siitä, että vallitseva aika on pinnallinen, eikä sielullisen vaelluksen ja kasvun tavoite ohjaa arkeamme. Tunnemme myös syyllisyyttä luontoa kuluttavasta elämäntavastamme. Maaäiti on elämämme kehto, jota kulutamme liikaa. Saamme lohdun vahvistamalla luontoyhteyttämme ja antamalla elämämme korkeamman voiman käsiin. Egomme haluaa hallita, mutta oikeasti emme hallitse elämäämme. Henkinen kärsimys pienenee ja vapaudumme Rakkauteen, kun ymmärrämme olevamme osa Suurenmoista suunnitelmaa ja annamme elämämme sen johdatettavaksi. 

Psyykkiseltä tasolta elämämme on kärsimystä Rakkaudettoman ja rajoittamattoman lapsuutemme takia. Lapsuutemme kasvun laiminlyönnit kasvattavat egon suojaksemme ja selviytymiskeinoksemme. Samalla sielumme ainutkertaisuus kadottaa suuntansa. Kehitämme tunnelukkojen mekanismit turvaksemme, koska emme ole turvassa kasvuympäristössämme. Vahvistamme egoamme, koska kasvuympäristömme ei tunnista sielumme kehitystehtävää. Tämä kasvattaa meitä kauemmas sielumme Rakkaudesta ja aiheuttaa kärsimystä egomme opastamina ongelmina. 

Psyykkinen kärsimys pienenee, kun ihmiskunta oppii kasvattamaan lapsensa rajoilla ja Rakkaudella jokaisen yksilölliseen sielulliseen loistoon. Varhaislapsuuden kasvun tasapainoinen turvaaminen mittaa ihmiskunnan kehityksen tason. Lapsuuden laiminlyönnit heijastuvat koko elämään ja ihmiselämä riittää vain osittaiseen lapsuuden traumoista vapautumiseen. Näin ollen sielullinen kutsumus eli elämäntehtävä voi jäädä psykologisten ongelmien ja toipumisprosessien varjoon. Turvattu lapsuus turvaa sielulliseen Rakkauteen kasvun toteutumista.

Sosiaalisesti elämä on kärsimystä erilaisuutemme vuoksi. Jokainen meistä on erilainen ja ajattelee ja toimii yksilöllisesti. Nyt yhteiskunnat muovaavat yksilöistä kansalaisia oman mallinsa mukaan ja ryhmät odottavat jäseniensä olevan kaltaisiaan. Kaikille opetetaan samat asiat ja meiltä toivotaan maksimaalista suoriutumista yhteiskunnan osana. Isolla osalla tämä toimii, mutta kaikkien yksilöllisyyttä yhteiskuntamme ei huomioi riittävästi. Hyvinvointiyhteiskunta on paras malli tasata sosiaalista hyvinvointia, mutta siinäkin kaikkien on vaikea löytää paikkaansa. Yhteiskunnan on myös patistettava liian mukavuudenhaluisia liikkeelle. Kasvu ei aina tapahdu vapaaehtoisesti ja pysähtyneisyys ei ole elämän tarkoitus. Pysähtyneisyydellä ihminen haluaa suojata itsensä kasvun aiheuttamalta kärsimykseltä.

Sosiaalinen kärsimys pienenee, kun jokainen löytää oman paikkansa ihmisten sosiaalisessa verkostossa. Jokaisen elämällä on oma ainutkertainen paikka suhteessa muiden ihmisten elämään. Jokaisella on vahvuuksia, mutta myös heikkouksia ja kaipaamme tulla kuuluksi myös heikkona. Vahvuuksien avulla jokainen yksilö voi auttaa toisia kasvuun samalla, kun kasvaa itse heikkouksissaan osana sosiaalista verkostoa. Sosiaalinen verkosto on ihmisen sosiaalisen hyvinvoinnin edellytys. Ihmisellä täytyy olla jokaisen ihmisyytensä tason jakamiseen toinen ihminen. Toista täysin samanlaista ihmistä ei ole, joten ihminen tarvitsee monen ihmisen sosiaalisen verkoston sosiaalisuuden tarpeilleen. Yksilönäkin ihminen on osa suurenmoista joukkoa Maaäidin pinnalla ja universumissa.

Fyysiseltä tasolta elämämme on kärsimystä, koska liha on heikko elämän houkutuksia ja muita tasojamme vastaan. Olemme heikkona herkutteluun ja liikkumattomaan elämäntyyliin. Mielemme ja kehomme ovat hyvinvointiyhteydessä toisiinsa. Fyysisen hyvinvointimme laiminlyönti on seurausta henkisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta täyttymättömyydestä, jota yritämme korjata esim. syömällä liikaa. Myös fyysisissä sairauksissa on henkistä ja psyykkistä taustaa. Rakkaudeton lapsuutemme johtaa aikuisen kehonkuvamme rakkaudettomuuteen. Jos meitä ei lapsena Rakastettu, emme aikuisenakaan osaa Rakastaa kehoamme, ja laiminlyömme fyysisen terveytemme.

Fyysinen kärsimys pienenee, kun hyväksymme fyysiset rajoitteemme ja opimme Rakastamaan itseämme ehdoitta. Silloin ymmärrämme, ettemme voi syödä kaikkia herkkuja ja säännöllinen liikunta on pakollinen osa fyysistä hyvinvointia. Kehittynyt yhteiskuntamme tukee fyysistä hyvinvointiamme, jos vain valitsemme sen. Fyysinen kärsimyksemme on oma valintamme, mahdollistuen vasta muidenkin ihmisyytemme tasojen tasapainottuessa.

Seksuaaliselta tasolta elämämme on kärsimystä, koska emme ole auki seksuaalisuutemme loistolle. Ihmisyytemme Jumalainen ja yksilöllinen lahja jää muiden ihmisyyden tasojen kypsymättömyyden varjoon. Uskonnot ja yhteiskunnat eivät osaa kasvattaa tasapainoiseen seksuaalisuuteen, joten seksuaalinen kärsimyksemme on osa ihmiskunnan keskeneräisyyttä. Emme osaa suhtautua luonnollisesti sisällämme virtaavaan seksuaaliseen energiaan ja kipuilemme, kuin meissä olisi jotain vikaa. Taistelemme seksuaalisuutemme ilmaisun kanssa ja yksilöllinen seksuaalisuuden ilmaisu on vaikeaa.

Seksuaalinen kärsimys pienenee, kun hyväksymme seksuaalisuuden mahtavuuden osaksi yksilöllistä ihmisyyttämme ja opimme Rakastamaan itseämme puutteinemme ja vikoinemme. Seksuaalisuutemme kasvaa ja kehittyy koko elämän yhdessä ihmisyytemme kanssa. Seksuaaliset sairaudet, kuten lapsiin kohdistuva seksuaalisuus vaativat aina hoitoa. Muuten seksuaalisuudessa ei ole normaalia ja jokaisen oma ja toisen kanssa jaettu seksuaalisuus on ainutkertaista. Seksuaalisuus on yksi niistä suurenmoisista lahjoista, jonka takia synnymme tänne uudelleen. 

Elämä on kärsimystä, emmekä voi täysin vapautua kärsimyksestä elämämme aikana. Voimme kuitenkin vapautua Rakastamaan elämäämme kaikilla viidellä tasolla. Ihmisyydessä kärsimys ja Rakkaus kulkevat rinnakkain. Sielullisen kutsumuksen, eli elämäntehtävämme täyttyminen on ainutlaatuinen yhdistelmä ihmisyytemme tasojen ilmentymistä. Tasapaino sielumme Rakkauteen on aina ainutkertainen yhdistelmä ihmisyytemme tasoista, eli sielumme Rakkauden koodi. Elämämme tehtävä on ratkaista tuo koodi ja vapautua Rakastamaan.

Kärsimyksessä on kasvun siemen,

avain ihmisyytemme lukkoihin,

jos vain kestämme katsoa itseämme

pelokkaina, yksinäisinä ja heikkoina.

Kärsimyksessä on elämän merkitys,

syy matkaamme jälleen,

vastaus Rakastamisen vaikeuteen.

Kerro muillekin

Muita blogikirjoituksiani

Rakkauden kasvukipu

Kirkas syysviikonloppu sai pohtimaan kasvattavaa kipua. Elämän aaltoiluun kuuluu kipu kuin vuodenajat luontoon. Kivun jälkeen aukeaa kaunis elämä.

Lue kirjoitus

Pitkä matka

Vuonna 2022 pitkäperjantai on aikaisempaa pidempi ja ahdistus on totta monelle. Olemme jälleen sodan äärellä, ja askelissa rauhaan jokaisella Rakkaudella...

Lue kirjoitus

Tunteet

Tapamme toisiamme, koska tunteet. Kaltoinkohtelemme lapsiamme, koska tunteet. Saastutamme ja voimme huonosti, koska tunteet. Käytämme päihteitä, koska tunteet. Luomme vastakkainasettelua,...

Lue kirjoitus
“Rakkauden pilkahdus päivääsi, koska olethan upea sielu kauniskin”

– Kimmo Anttonen