Pitkä matka

Pitkäperjantaina 2022 matkamme pituus näkyy ja tuntuu ahdistuksena. Rakkauden ja rauhan kahdeksannen tulen aikaan on ihmiskunnalla vielä pitkä matka, vaikka sen liekki palaakin jokaisella sielussamme. Kohtasin tänään viisaan sielun, jonka kanssa jaoimme ajattoman hetken kahvilassa universaalien teemojen äärellä. Kirkkaus oli läsnä saaden Kuopion torinkin loistamaan.

Kuolemallaan Jeesus ei vapauttanut ihmisiä synneistään. Jeesus oli Rakkauden lähettiläs, jonka Rakkauden peili oli liian kirkas keskeneräiselle ihmiskunnalle. Väkijoukko olisi voinut vapauttaa hänet, mutta he valitsivat toisin. Vielä tänäkin päivänä valitsemme keskeneräisyytemme heijastuman itseämme kirkkaamman peilin sijasta.

Haluamme kuulla, että joku muu ottaisi taakkamme, joku antaisi meistä puuttuvan palasen. Kaipaamme pilleriä huonojen elintapojemme korjaajaksi, emmekö ole valmiita kuulemaan, että sairastutamme itsemme valinnoillamme. Haluamme kaiken mahdollisimman nopeasti, vaikka tällä tyylillä tarvitsemme vielä monta elämää irrottautuaksemme egomme vallasta sielumme kirkkauteen.

Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten. Tänään yli puolet Ukrainan 7,5 miljoonasta lapsesta on joutunut jättämään kotinsa ja Syyrian ja Jemenin lapset ovat kärsineet jo vuosia sodan kauhuja. Olemme yksi yhteinen ihmiskunta. Yhteiskunta on heijastus kansasta ja sodan siemen on meissä ihmisissä. Rauha on mahdollista ymmärtäessämme kaiken olevan päinvastoin, kuin elämän pyörässä näyttää.

Emme voi ulkoistaa pahuutta, koska se on sisällämme. Sota on tämän pahuuden julminta kohtaamista, koska meillä ei ole rauhaa sisällämme. Pääsiäisen sanoma on kärsimyksen kautta ylösnouseva Rakkaus. Elämän aallonpohjasta nousemme kyllä korkeammalle valoon. Kärsimme avautuessamme Rakkauteen, mutta kipu on omaa kasvuamme, ei toisten vika. Jeesuskin pelkäsi kärsimystä ja Buddha opetti olevansa tavallinen ihminen.

Meissä kaikissa on tänäänkin se Jumaluus, jonka ääreen viisaat ovat meitä johdattaneet jo vuosituhansia. Ilman tietoisuutta egostamme kasvatamme sen niin vahvaksi, että sairaimmillaan ego käskee oman kansan tappamaan sukulaisiaan – viattomia naisia ja lapsia. Ilman tietoisuutta ei ole rauhaa, koska emme ymmärrä vastuutamme kasvukivuissa. Meillä on vapaus valita, mutta meidän on valittava Rakkaus myös kärsimyksen muodossa.

Viiden ihmisyyden tason sivistys, tasa-arvo ja demokratia eivät ole helppoja saavuttaa, mutta elämän ei kuulukaan olla helppoa. Elämän kamppailussa meillä kaikilla on oma ristimme kannettavana. Joudumme kohtaamaan läheltä myös häikäilemättömyydellä johdetun kansan, jolloin Rakkaudellakin täytyy olla uskottava puolustus. Matka Rakkauteen ja rauhaan on pitkä, mutta lopulta kaiken kärsimyksen ja jokaisen uhrauksen arvoinen. Saamme sen mistä luovumme.

Jokaisella kärsimyksellä on tarkoitus,

sielussamme kivun koodi,

yhteisen matkamme kamppailuista.

Rakkauden linnake käy vihaa vastaan,

ymmärtäen jokaisen ainutkertaisuuden,

nähden sokaistujen egojen taa,

sielujen rauhan satamaan.

Kerro muillekin

Muita blogikirjoituksiani

Lähemmäs sielua

Kuinka pääsemme lähemmäs sieluamme ja kuinka olemme hyviä ihmisyydessämme, jotta voimme sielumme Rakkaudella rakentaa hyvinvoivaa ihmiskuntaa?

Lue kirjoitus

Perusasioiden äärellä

Jokainen ihminen kärsii jossain elämänsä vaiheessa mielenterveyden ongelmista. Mielenterveytemme rakentuu elämäntavoille ja yhteydelle toisiimme ja luontoon.

Lue kirjoitus
”Sinussa on katkeamaton loisto kuoleman ja syntymänkin välillä”

– Kimmo Anttonen